LIISAMARJATAN KIRJAKORI

  Rupesin tutkimaan, miten syksy näkyy sanoitettuna kirjoissani ja valitsin lopulta 3 opusta: ihan jo uteliaisuudesta tartuin ensimmäiseksi ensimmäiseen kirjaani PÄÄ PYSTYYN, LEENA (WSOY 1972, kuvitus Maija Karma).  Täytyyhän se jotenkin siinä näkyä, koska Leena aloittelee oppikoulua ja lukuvuosi alkaa aina syksyllä. "Voikka vei luokan tytöt metsään retkelle", kerrotaan (ja ihan oikeastikin niin tapahtui, sillä tarina sisältää paljon omia kokemuksiani oppikoulun ekaluokalta). Jokaisen oli määrä löytää luonnosta jotakin ja kertoa siitä opettajalle. "Hän sieppasi maasta monihaaraisen kuivan oksan ja vei sen Voikalle."                                 Muut kaksi valitsemaani kirjaa ovat runokirjoja ja niissä syksy pääsee vahvemmin esille:   ERÄÄNÄ AAMUNA LINNUNLIVERRYS (Edico 2006) on ensimmäinen runokirjani, tuorein r...

SUKUKOKOUSTEN SUOSIO Ovatko sukukokoukset olleet aina suosiossa vai miksi minusta tuntuu siltä. Lehdissä voi nähdä ilmoituksia, kun etsitään kokoon ehkä jo etäisiksikin jääneitä suvun jäseniä. Minä innostuin käyttämään tätä nimeä, kun halusin jälkijättöisesti koota tuttuja kokoon koronan takia pitämättä jääneiden synttäreidenkin merkeissä. Tavallaan ilmaisu sukukokous minulla siis peiteilmaisuna. Mutta paljon ajatuksia tapahtuma herätti. Ei vähimpänä huomio siitä, miten moni tuttu on jo muuttanut tuonilmaisiin (vanha sanonta). Ohessa valokuva vuodelta 1949, jolloin Mäkelän mummu vietti 75-vuotispäiväänsä. Minä istun 9-vuotiaana muiden lasten kanssa eturivissä, toinen vasemmalta, lettipää Liisa. Kun alan laskea, montako henkilöä tästä kuvasta on tänään elossa, yhden käden sormet riittävät. Poissa moni täti ja setä ja serkku. Kuva kertoo vahvasti siitä, miten tärkeää on viettää juhlaa tänään eikä huomenna, jos juhlia aikoo. Ilon aiheitakin löytyy: Uusia jäseniä kasvaa sukuun kuin puiden ...

KATAJAPUU Pihassani kasvaa katajapuu kuulit oikein: puu sen runko ylemmäksi ja ylemmäksi kurottuu määränpäänä kuu kuulit oikein: kuu. Ilman hullunrohkeita tavoitteita tuskin räystään reunaan ulottuu. (Tuulen tuiverrus, s. 117) Tämä runo on mottona sille, mitä seuraavaksi kirjoitan ja yritän saada kansien väliin ja erityisesti ikäihmisen näkökulmasta. Olen kutsunut assistentikseni katajan, joka todella kasvaa pihassani ja yltää jo kotini räystään tasolle. Se on metsäkataja, jonka pienenä taimena nappasin Lusin mummolan peltosarkojen välistä, kolme kpl niitä oli ja mahtuivat hyvin auton peräkonttiin. Kun istutin ne pihaani, yksi kuoli, yhdestä tuli tavallinen kataja ja kolmas, se todella yleni katajapuuksi. Ohessa kuva, joka julkaistiin Itä-Häme -lehdessä tänä kesänä, toimittajana Raija Saarela. Nappasin kuvan tähän Itä-Hämeen nettisivuilta, kiitos. Minä olen siinä mittatikkuna ja kataja ylenee ja leviää kuvan reunojen yli. Tarkkasilmäinen erottaa jopa katajanmarjat. Mutta mitä minä siis...

JUHANNUSSAUNA Lämmitän juhannussaunan  puilla tuulen taittamilla ukon ilman iskemillä niin kuin äidit ennen vanhaan                                         - nyt taisin hiukan liioitella -  saunan sähköllä sytytin. Istun lauteilla yksinäni kiuaskivet virttä veisaa löyly tahtia hönkäilee räppänästä ilta-aurinko työntyy kylpijän seuraksi koivunoksa seinän raossa lapsuusmuistoja tarinoi pyyhkäisen pari kyyneltä pesuvedessä menemään vihdon vaston liioitellen polttaa sisältä sielusta asti. Kiitos Jumala kesästä, kuiskaan kesken kylpemisen sauna on pieni temppeli, pyhä paikka vanhastaan heitä Luoja hyvät löylyt paha löyly pois lähetä rakenna rauha pitkin maita                     rakkaus ihmisten välille tänäkin suven juhlana. Kiuaskivet virttä veisaa löyly urkuna ujeltaa yöttömän yön aurinko hopeisella ta...

Kevättä rinnassa ja runoissa. Rupesin tutkijan otteella (mukamas) lueskelemaan, mihin seikkoihin kiinnitän huomiota, kun runoilen keväästä. Liisamarjatan kirjakorista valitsin lähdeteoksiksi ensimmäisen ja viimeisen runokirjani. Ensimmäinen on "Eräänä aamuna linnunliverrys" (Edico 2006) ja viimeinen (toistaiseksi) "Tuulen tuiverrus" (Opus Liberum 2022). Viitisentoista vuotta on niiden välillä. Ovatko vuodet vaikuttaneet jotakin? Linnunliverrykseen johdattelee jo kansikuva talitinttien hahmoilla. Linnut ovatkin yksin kevään elementti tässä kirjassa: talitintti, kottarainen, käki, kun eräänä aamuna linnunliverrys uppoaa sieluun (s.10) ja kun katselin kevään ensimmäistä kottaraista kuuntelin (13), ja kun valitsen käen kukuntapuun uuden lauluni aluksi (24). Vieläkin vahvemmin kevät ilmenee, kun silmut ja kukat työntyvät esiin: luonto on täynnä herkkiä hiirenkorvia (14), maantie paistoi leskenlehdille (23), tarjoilu senkun parani, voikukkia, voi kukkia! (30) Ke...

PÄÄSIÄINEN Pääsiäisen kunniaksi rupesin tutkimaan, olenko runoillut ollenkaan pääsiäisestä. Joulusta olen runoillut tuhka tiheään ja keväästä lähes jatkuvasti. Mutta pääsiäinen? Katoaako se kevään kasvuun? Tuoreimmasta runokirjastani "Tuulen tuiverrus" (2022) nousee esiin yksi runo, jonka nimi jo puhuu pääsiäisestä: PÄÄSIÄINEN Pääsiäisenä ani varhain auringon noustessa kiiruhdan viisaiden naisten tallaamalle polulle ja aamuvirkkuna luonteeltani kerään sylin täyteen kedon kukkia ja korvat täyteen taivaan lintujen laulua ja suuntaan kulkuni kohti hautaa. Hauta on tyhjä - tiedän - vuosisatojen läpi päivitän tietoni yhä uudelleen, hauta on tyhjä, hän on noussut ylös. Kuinka ylös? Maan tomussa erotan lähestyvät askeleet.      Kirjoitin tämän runoelman myös facebook-sivuilleni tervehdykseksi kavereille. Runokirjassani olen sijoittanut sen osioon AIKA, jossa joulu kuitenkin valtaa pääosan, täytyy myöntää. Toisena pääsiäiseen johdattavana runona on PAASTONAIKA, jota kutsun pääsi...

  ETTÄ ON Rupesin tekemään tutkielmaa. Vapaamuotoista, mutta itselleni tärkeää. Taustalla äitini sanat: - Matkustele sinä niin kauan kuin huvittaa, että on sitten vanhana mitä muistella. Että on. Kreikan saarilla on. Intohimoisena Kreikan-fanina minun ei tarvitse tukeutua pelkästään muistini varaan, on myös realiaikaisia matkapäiväkirjoja ja valokuvia. Tähän tutkielmaan minua innostaa halu selvittää, mitkä asiat vielä ikäihmisenä ovat mielessäni. Mitkä maisemat erityisesti aukenevat silmiini, mitkä tapahtumat ovat tuoreita edelleen. Mikä tekee jostakusta ohimennenkin kohdatusta ihmisestä sellaisen, että hän viipyy ajatuksissa vuosikymmenienkin jälkeen. Miksi toisaalta moni jätti jälkeensä tuskin varjoakaan. Sitäkin kehittelen pikku hiljaa mielikuvituksessani, miten tapahtumat ovat kypsyneet omassa sisimmässäni ja kenties vaikuttaneet minuun uutta luovasti... ovatko? Olenko muuttunut matkakokemusteni kautta? Pystynkö analysoimaan tätä kaikkea nyt ikäihmisenä?   Milloinkas sitt...

KIRJAILIJAN SALAKIELI Juolahti mieleen, että myytit ovat oivallinen salakieli kirjailijalle. Myyttien hahmoihin heittäytyen voi elää maailmoissa, joita ei reaaliajassa tavoita. Myyttien labyrinteissa seikkaillen pääsee kokemaan asioita, joita arki kutsuu ihmeeksi. Samalla myytit ovat tottakin todempia, kun kirjailija haluaa tosissaan ilmaista sanoilla sanomattomaa. Otan Liisamarjatan kirjakorista kolme kirjaa esimerkkeinä, kolme kirjaa joiden sivuilla loiskii myyttinen meri tavalla tai toisella. Alkumeren laulu , myyttisiä runoja, 2013. Kirjoitin tästä runokirjastani jo syyskuun blogissani, mutta sietää ottaa esille uudestaan.  Kauanko se kesti - alkumeeting -                                                      kun kävitte ko...

 "Hiljainen ilo" (Helsinki 2014), rukouksia kotiin ja kirkkoon , syntyi alun perin joululahjaksi tutuille ja sopii nyt vuoden vaihteessa ottaa Liisamarjatan kirjakorista jälleen esiin ikään kuin kymmenvuotislahjaksi. Papin työssä kertyi rukouksia, draamallisia monologeja, muita mietteitä niin kotiin kuin kirkkoon. Aloin keräillä niitä kansioistani ja järjestellä kirkkovuoden mukaan, piirroksia lisäksi ja sitten tuttuun digipainoon ja niin oli joululahja valmis. Omakustannekin saa Kansalliskirjastosta ISBN tunnuksen ja on sen jälkeen julkinen teos, tällä runokirjasella ISBN 978-952-93-4593-9.  Otin sen kokoisen painoksen, että riittäisi muillekin tarvitseville joita onkin ilmaantunut. Vielä kymmenen vuoden jälkeen on muutamia kappaleita kirjahyllyssäni, lisäksi tarkistin että antikvariaateistakin löytyy. Tietysti myös kirjastosta, ellei halua ikiomaksi.                      ...

  " Naisen myyttinen säikähdys" (Yliopistopaino, Helsinki University Press 2001)   Mitä nainen säikähti? Käärmettäkö? Mutta nainenhan puhui käärmeen kanssa syntyjä syviä. Miestäkö? Mutta hehän olivat toinen toiselleen apu, jota ilman ei voinut elää. Jumalaako? Mutta nainenhan oli Jumalan kuva, siinä missä mieskin. Omia kasvojaanko säikähti veden kuvajaisessa? Myytit piirtävät kuvia ihmisen silmien eteen, naisenkin, ja niin todellisia, ettei ihme jos säikähtää.                                                            Tämä kirjani syntyi alun perin tutkimustyönä, kun suoritin ns laudaturpastoraalia täydentääkseni ammattitaitoani teologina. Olin valinnut tutkimukseni kohteeksi kartoittaa naisen ku...

SUSI ULVOO SAANALLA Joulunaika on mielessäni, kun tartun kirjaani "Susi ulvoo Saanalla" (WSOY 1977). Kauan sitten ilmestynyt lastenkirjani lumoaa minut edelleen, niin mieleni ja sieluni läpi olen sen kirjoittanut. Ja itselleni tyypillisellä tavalla. Myyttejä ja suuria kertomuksia hyödyntäen. Raamatun joulukertomus tässä pohjana. Tarkistin äsken antikvariaattien sivuilta, että kirjaa löytyy sieltä edelleen, hinta alle 10 euroa, kunnosta riippuen. Nostalgiaakin, toinen kirjani kautta aikojen.  Juonta paljastamatta sen verran, että joulun suuri tapahtuma todellistuu tällä kertaa Lapissa. Marjatta Lapintyttö synnyttää Lapsen lumivyöryn hautaamassa mökissä Saana-tunturin juurella. Isä Jooseppi lentää helikopterilla yllättäen Ruotsista, suomalainen siirtolainen naapurimaassa. Siinä keskeiset päähenkilöt. Joulun tähti syttyy revontulista, paimenet vaeltavat Norjasta, enkelit ilmestyvät paikalle avaruuksista. Juonta sitoo musta erakkosusi, joka ulvoo yksinäisyyttään. Näin tällä kert...

THALASSA, meri ( Helsinki University Press 1997 ). Tämä Kreikan matkailuun liittyvä kirja tarttuu tänään hyppysiini Liisamarjatan kirjakorista . Tässä teoksessa olen päästänyt mielikuvitukseni valloilleen. Näin siitäkin huolimatta, että pohjana on todellisia tapahtumia, opintomatka Kreetan saarelle. Jo koulussa äidinkielen opettaja sanoi minulle, että pitäisi kokeilla myös asiatekstiä. Mutta kun on vilkas mielikuvitus... Se opintomatka oli todellinen, myös yksi ja toinen kirjaan päätynyt henkilöhahmo. Tuttu professorikin kysyi minulta jälkikäteen, että siitä reissustako se lähti. Siitä siitä. Ja yksi retkeläisistä ehdotti jo matkalla, että jos kirjoitat tästä kirjan, pane nimeksi "Kreetan kroistot". Minä panin nimeksi "Thalassa, meri", sillä merellä on kirjassa tärkeä rooli. Joku lukija luuli, että thalassa on inessiivi, siis jokin paikka jossa ollaan. Thalassa on kreikkaa ja kääntyy yksinkertaisesti suomeksi meri . Paitsi että kirja on tarua ja totta, se on myös...

KUVAKIRJA "Isän isot askeleet" (lasten oma kirjakerho, Sanoma Oy 1986) osuu seuraavaksi hyppysiini Liisamarjatan kirjakorista.    Kaikki alkaa siitä, kun Aku osallistuu pihan lumisotaan ja kieputtaa ihan liian löysiä lumipalloja ja joutuu kiusaajien hampaisiin. Taas kerran.                                                                                     Aku lähti. Jalat veivät metsään ja yhtäkkiä lumihangesta löytyi mahdottoman iso jalanjälki. Aku sovittelee omaa jalkaansa siihen ja tyhjää jää vaikka kuinka paljon. Miten iso mies siitä on kulkenut! Sellainen isä kun olisi, ei tarvitsisi kuin kerran kulkea pihan poikki, niin kukaan ei enää nimittelisi mammanpojaksi. Aku seuraa askeleita ja päätyy lopulta kirkkopuistoon ja ke...

  ALKUMEREN LAULU "Alkumeren laulu" (Mediapinta 2013) sisältää kuin pieniä räppänöitä, joiden kautta katselen luomisen aamuun ja samalla omaan synnyinkotiini. Ihmettelen suuren Pantokratorin luomisen voimaa, Isä Jumalan, Luojan, töitä. Luomistyö jatkuu yhä ja minäkin saan olla siinä mukana. Seuraavassa availen pari räppänää sinunkin niistä kurkistellaksesi. Mitä näkyy? Mitä kuuluu?                     AJAN LÄHTÖLASKENTA Ennen kuin ensimmäisestä päivästä tuli lasku aika oli palasteltava osamaksuiksi - niin kukkarolle käyvä se oli, hinnoittelematon -  ja osille otsikot aamu ja päivä ja ilta ja yö, ilman nimeä aika ei liiku, vasta sitten se nousee ja laskee, kertoo ja jakaa. Jumala veti viivan viittansa liepeeseen tukkimiehen kirjanpidolla, ensimmäinen päivä. Ajan lähtölaskenta . (s. 20) Kuten huomaat, sanani ovat vähän eri kuin Raamatun luomiskertomuksissa ja niin on tarkoituskin, sillä Jumala Luoja lahjoitti ihmisell...

MATKARUNOJA Olen aiemminkin noukkinut Liisamarjatan kirjakorista Kreikan matkailuun liittyviä kirjojani, nyt tekee mieli kahmaista käteen vielä erikseen Yksin matkassa mukana (Edico 2010), matkarunokirja jossa liikun runojen askelluksilla Kreikan saarilla (Rodos, Tilos, Kreeta, Lesvos). Raili antaa heti kohta palautetta: "Luin uuden kirjasi ja täytyy sanoa, että tykkäsin! Olen myös matkustanut Kreikassa yksin. Miten ihmeessä sinulla on sanoja kuvaamaan yksin matkustavan kipeitäkin tuntoja. Uskon että meitä on monia, jotka kokevat/ ovat kokeneet hyvin vahvasti ja kirpaisevastikin yksinäisen ihmisen elämää. Jotenkin se tuolla etelän taivaan alla herkistyy erilaiseksi kuin täällä turvallisissa kuvioissa. Kyllä aurinko, meri, vuoret, linnut ja vaikkapa appelsiinipuiden tuoksu, kukat, kaskaat ja ehdottomasti kreikkalainen musiikki ja ihmiset ja kukkojen aamuherätykset ja koirien haukunta, ne vain yksinkertaisesti vaikuttavat... Luen kirjaa uudelleen ja vähän kerrallaan... Yksin matk...