S U K U K O K O U K S I A

SUKUKOKOUSTEN SUOSIO


Ovatko sukukokoukset olleet aina suosiossa vai miksi minusta tuntuu siltä. Lehdissä voi nähdä ilmoituksia, kun etsitään kokoon ehkä jo etäisiksikin jääneitä suvun jäseniä.

Minä innostuin käyttämään tätä nimeä, kun halusin jälkijättöisesti koota tuttuja kokoon koronan takia pitämättä jääneiden synttäreidenkin merkeissä. Tavallaan ilmaisu sukukokous minulla siis peiteilmaisuna.

Mutta paljon ajatuksia tapahtuma herätti. Ei vähimpänä huomio siitä, miten moni tuttu on jo muuttanut tuonilmaisiin (vanha sanonta). Ohessa valokuva vuodelta 1949, jolloin Mäkelän mummu vietti 75-vuotispäiväänsä. Minä istun 9-vuotiaana muiden lasten kanssa eturivissä, toinen vasemmalta, lettipää Liisa. Kun alan laskea, montako henkilöä tästä kuvasta on tänään elossa, yhden käden sormet riittävät. Poissa moni täti ja setä ja serkku. Kuva kertoo vahvasti siitä, miten tärkeää on viettää juhlaa tänään eikä huomenna, jos juhlia aikoo. Ilon aiheitakin löytyy: Uusia jäseniä kasvaa sukuun kuin puiden vuosikertoina. Uteliaita nuoria, jotka kuljettavat viestikapulaa eteenpäin.

Huomasin myös tuosta kuvasta eri toten, miten vahvan näköinen suku-porukka minulla on takanani ikään kuin suojamuurina. En ole ollut enkä ole yksin maailmassa. Suvulla on merkitystä meille jokaiselle. Jotkut ovat ruvenneet tekemään tarkempaa sukututkimusta tämän huomattuaan.

Muitakin suku- ja kyläkokousten tapaisia on tullut järjestettyä eikä yksikään niistä ole liikaa. Olenkin suunnitellut kirjoittavani aiheesta jotakin. Muotoilu ei vielä ole ihan selkeä. Aluksi nyt ainakin keräilen tietojani SKS:n perinnekeräykseen, joka on menossa otsikolla: "Juhlat elämässäni" (päättyy 31.1.2025).

Aika on vahva tekijä suvun vaiheita kartoittaessa.

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ISÄN ISOT ASKELEET

ALKUMEREN LAULU

HILJAINEN ILO

THALASSA, meri

YKSIN MATKASSA MUKANA

sisar vesi, veli tuuli

ERAKKOSUSI ULVOO

SAMMAKONKUKKAOJA

KIRJAILIJAN SALAKIELI

VEIJARITARINA