LIISAMARJATAN KIRJAKORI

Tänään rohkenen poimia Liisamarjatan kirjakorista runokirjojeni esikoisen ERÄÄNÄ AAMUNA LINNUNLIVERRYS (Edico 2006). Sen syntytarina on hektinen. Kuljen katua pitkin ja kirjailija Hannu Hirvikoski tulee vastaan ja minä heti kysymään kirjallisuusalaa tuntevalta mieheltä, mistä löytäisin kustantajan runokirjalleni. - Se on lähempänä kuin luuletkaan, hän vastaa. Tarkoittaa sitä, että hän on itse avannut juuri Edico-nimisen kustantamon. Niin tuosta runokirjasta tulee ensimmäinen runokirja sekä kustantajalle että minulle. Valitettavasti Hannu Hirvikoski sittemmin kuoli (1942-2014) ja Edico lopetti. Otan kirjan sivulta 10 tähän nimikkorunon: KÄÄNNE Jonakin päivänä tapahtuu käänne sitä on uumoiltu jo pitkään odoteltu kunnes eräänä aamuna linnunliverrys uppoaa                     sieluun ja lumisohjo tuoksuu ja ilma kantaa ääniä kaukaa.   Toiseksi Liisamarjatan kirjakorista tarttuu käteeni ALKUMEREN LAULU (2013), josta Matti kirjoittaa nettisivuillaan: "Hauska, kaunis, leikkisä versioi

 RYÖKYNÄ Kun tällä kertaa avaan Liisamarjatan kirjakorin, sieltä tarttuu käteeni ensimmäiseksi RYÖKYNÄ, nimitän omaelämäkerrallisia esseitä sisältävää kirjaani näin, kirjan virallinen nimi on JA NIIN TAPAHTUI -ryökynästä rovastiksi- (Mediapinta 2018), alaotsikkona Nainen kirkkopolulla 1960-luvulta 2000-luvulle. "Talon rouva ja seurakuntasisar tervehtivät tuttavallisesti toisiaan. Sitten rouva kääntyi minuun päin ja tokaisi: - Kuka se on tämä ryökynä?"  25-vuotiaana vastavalmistuneena teologina aloitan lähes 40 vuoden mittaiseksi yltänyttä uraani Oulunkylän seurakunnassa Helsingissä (1965-2003). Siinä tämän teokseni raamit. Oli olevinaan ihan pakko kirjoittaa ylös paikallista historiaa ja henkilökohtaisia kokemuksia, kuvituksena omia piirroksiani vuosien varrelta, mm Seurakuntamummun seikkailut , sarjakuva jonka kautta pystyin heittämään huulta naispappeudesta ja muusta ongelmallisesta.  Oletteko muuten huomanneet, että kun itselle tulee ikää niin syntyy yhä polttavampi tarve

KREIKAN MATKAILUUN liittyviä kirjojani lainataan eniten kirjoistani ainakin pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastosta. Tarkistin juuri, että lainassa tällä hetkellä ovat Rodos, Rodos (Helsinki University Press 2000) ja Ota vuotesi ja kävele , kirjallista jälkimatkailua Kreikan saarilla (Edico 2005). Mahdollisia lainaajia odottelevat Kreikkaan liityvät Thalassa, meri (Helsinki University Press 1997), Yksin matkassa mukana , matkarunoja (Edico 2010), Kreikan saarilla seikkailee myös Kosminen nimenhuuto (Edico 2007), kaksikielistä runokirjasta MATKALLA STO TAXIDI (2010) ei löydy kirjastosta, saatavana vain minulta. Sen havainnon olen tehnyt kirjojen lainauksia seuratessani, että nimi vaikuttaa paljon siihen mikä otetaan ja mikä jätetään. Jos kirjan nimi jo heti kannessa kertoo, että Kreikan saarilla nyt seikkaillaan, se on plussaa. Mutta esimerkiksi nimi "Thalassa meri" saattaa olla kieltä taitamattomalle arvoitus eikä "Yksin matkassa mukana" myöskään kerro, missä o

KORU Kesäillan valo on koru Jumalan viitanliepeessä veden sininen peili kuvajaisineen luomakunnan iltarukous ihminen ristii kätensä ja hiljentyy.   Oheinen runo sisältyy tuoreimpaan runokirjaani "Tuulen tuiverrus" ( Opus Liberum 2022). Aiemmin esitin kysymyksen, mikä tekee kirjasta kuolemattoman - tai jos nyt ei sentään kuolematonta, niin hyvin säilyvän, aikaa kestävän. Yksi löytämäni vastaus on, että kirja koskettaa lukijan sydäntä. Mutta sitä ennen kirjan on löydettävä lukija. Kirjailijan omaan näkökulmaan vaikuttaa paljolti kirjan uutuus. Ainakin minulle uusin kirjani on täynnä odotuksia ja toiveita. Tällä kertaa uusin on tuo edellä mainittu runokirja "Tuulen tuiverrus". Saatavana kirjakauppa Sacrumista (Fabianinkatu 8 Helsinki). Myös Opus Liberumin nettikaupasta ja minulta (liisa.marjatta@kolumbus.fi). Esittelin uutuuskirjaani viimeksi Marjatanpäivän runotapahtumassa 15.8.2023 Oulunkylän puukirkossa. Minulla on ennenkin ollut tapana loihtia erilaisia kirjalli

  HEI! Rupesin tässä miettimään, mitkä kirjailijan aikaansaannokset jäävät elämään ja mitkä unohdetaan. Onko siinä joitakin lainalaisuuksia vai onko kaikki pelkkää sattumaa? Kun listaan omat edelleen elävät kirjani ja vertaan niitä unohtuneisiin, löydänkö jotakin merkittävää? En ainakaan ihan suoralta kädeltä. Ja minäkö itse sitten tiedostan sen, mitkä kirjani elävät ja mitkä unohdetaan? Otetaanpa yksi esimerkki. "Eero-enkelin joulukirkko" on edelleen mukana kirjastojen lainaustilastoissa joulun edellä. Osansa siihen tuo varmasti Maija Karman lämmin kuvitus. Minun tekstiäni on myös kehuttu. Tämä jouluinen kuvakirja ilmestyi 1987, toinen painos 2000. Jotakin ajatonta ja puhuttelevaa tuossa kuvakirjassa täytyy olla. Olen pyytänyt kustantajalta (Otava) vielä uutta painosta, johon mielelläni tekisin päivityksiä, olenpa sommitellut laulunkin Eero-enkelille ja tuttu kanttori sävelsi sen. Kreikkalainen tuttavani auttoi kääntämään tekstiä kreikan kielelle (olen Kreikka-fani), mutta

Liisamarjatan kirjakori sisältää seuraavat kirjat:  Tuulen tuiverrus , runoja, 2022 (oma kuvitus) JA NIIN TAPAHTUI - ryökynästä rovastiksi , 2018 (oma kuvitus) Minä se niitty , luontorunoja, 2015 (oma kuvitus) Hiljainen ilo , rukouksia kotiin ja kirkkoon, 2014 (oma kuvitus)   Alkumeren laulu , myyttisiä runoja, 2013     Matkalla, STO TAXIDI , runoja suomen ja kreikan kielellä, 2010      Yksin matkassa mukana , runoja Kreikan saarilta, 2010     Sisar vesi, veli tuuli , rakkausromaani, 2009     Kosminen nimenhuuto , veijariromaani, 2007       Eräänä aamuna linnunliverrys , luontorunoja, 2006 (oma kuvitus)       Ota vuotesi ja kävele , matkakirja Kreikan saarilta, 2005     Sammakonkukkaoja , lapsuuskertomuksia, 2004 (oma kuvitus)       Rodos, Rodos , matkakirja, 2000       Thalassa meri , faktaa ja fiktiota Kreetan saarelta, 1997           Naisen myyttinen säikähdys , tutkimustyö Raamatun, Kalevalan alkukertomuksista ja Kreetan minolaisista, 1996        Laulu ylitsevuota