TUULEN TUIVERRUS
KORU
Kesäillan valo on koru Jumalan viitanliepeessä
veden sininen peili kuvajaisineen
luomakunnan iltarukous
ihminen ristii kätensä ja hiljentyy.
Oheinen runo sisältyy tuoreimpaan runokirjaani "Tuulen tuiverrus" (Opus Liberum 2022). Aiemmin esitin kysymyksen, mikä tekee kirjasta kuolemattoman - tai jos nyt ei sentään kuolematonta, niin hyvin säilyvän, aikaa kestävän.
Yksi löytämäni vastaus on, että kirja koskettaa lukijan sydäntä. Mutta sitä ennen kirjan on löydettävä lukija. Kirjailijan omaan näkökulmaan vaikuttaa paljolti kirjan uutuus. Ainakin minulle uusin kirjani on täynnä odotuksia ja toiveita. Tällä kertaa uusin on tuo edellä mainittu runokirja "Tuulen tuiverrus". Saatavana kirjakauppa Sacrumista (Fabianinkatu 8 Helsinki). Myös Opus Liberumin nettikaupasta ja minulta (liisa.marjatta@kolumbus.fi).
Esittelin uutuuskirjaani viimeksi Marjatanpäivän runotapahtumassa 15.8.2023 Oulunkylän puukirkossa. Minulla on ennenkin ollut tapana loihtia erilaisia kirjallisia tapahtumia Marjatanpäivään (15.8.), jolloin ekumeenisesti muistellaan neitsyt Mariaa ja olenhan itsekin toiselta nimeltäni Marjatta.
Marjatanpäivän tapahtuma onnistui hyvin, oli sanoja ja musiikkia, erityisesti joku tuli kiittämään KIRJAILIJA runosta, jossa on vähän loruilunkin aineksia. Liitänpä sen tähän sinunkin luettavaksesi:
KIRJAILIJA
Kirjailija viipyy pihassa
monta hienoa ideaa hihassa
pari hyttysen piikkiä lihassa
hyvillä mielin, ei vihassa
luovassa flow-tilassa
iltaruskon lilassa.
Liero kiipeää pitkin säärtä
kirjailija tutkii maailman äärtä
päiväperhonen leukapielessä
ihmisen ikävä mielessä
tuulen tuiverrus puissa
resonoi reisiluissa.
Kirjailija miettii silmät vesissä
mikä niin kaihoisaa näissä kesissä
kun yhtenään kyyneltä silmään pukkaa
kuin villiintynyttä kukkaa
kuka hellisi kirjailijarukkaa
ettei hienoja hetkiä hukkaa.
Mielelläni kuulisin sinultakin palautetta. Palautetta kirjailija ei saa koskaan liian paljon. Millaista palautetta tahansa.
Kuvassa minä puukirkossa runoilemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti