KEVÄTTÄ RINNASSA JA RUNOISSA
Kevättä rinnassa ja runoissa.
Rupesin tutkijan otteella (mukamas) lueskelemaan, mihin seikkoihin kiinnitän huomiota, kun runoilen keväästä. Liisamarjatan kirjakorista valitsin lähdeteoksiksi ensimmäisen ja viimeisen runokirjani. Ensimmäinen on "Eräänä aamuna linnunliverrys" (Edico 2006) ja viimeinen (toistaiseksi) "Tuulen tuiverrus" (Opus Liberum 2022). Viitisentoista vuotta on niiden välillä. Ovatko vuodet vaikuttaneet jotakin?
Linnunliverrykseen johdattelee jo kansikuva talitinttien hahmoilla. Linnut ovatkin yksin kevään elementti tässä kirjassa: talitintti, kottarainen, käki, kun eräänä aamuna linnunliverrys uppoaa sieluun (s.10) ja kun katselin kevään ensimmäistä kottaraista kuuntelin (13), ja kun valitsen käen kukuntapuun uuden lauluni aluksi (24).
Kevät merkitsee myös ahdistusta, angstia. Rytmihäiriö (8), kuristusote (9), hauta (18), eksynyt vuorimänty (25) omine kevään kuvioineen ilmentävät sitä. Niihin piiloutuu myös kaipausta.
VUORIMÄNTY
Vuorimänty pihassani muuttuu levottomaksi keväällä.
Sen oksat hamuilevat maata ikään kuin siltä olisi jotakin hukassa.
Kenties se etsii vuorta jota vasten nojata, kenties maan nahkaa pitkin vaeltaa eksynyt kutsu.
Ostin vuorimännyn pienenä taimena torilta kauan sitten mutta ei minusta ole sen kesyttäjäksi, sama sisäsyntyinen levottomuus meissä molemmissa. (s. 25)
Tuulen tuiverrus runokirjani puhuu keväästä ikään kuin salatummin, siinä on kuultavissa (jos tarkkaan kuuntelee) rakkaan ihmisen askeleet, jotka kaikuvat erityisesti keväällä.
ENSI KERTAA
Keväässä se tulee vastaan
kun ruoho uudistuu
ja krookuksen kärki pistää mullasta esiin
sinun tuore tulemisesi
salaiseen puutarhaani
puhkeaa vanhasta juuresta
todellisena kuin ensi kertaa. (s.14)
Myös yksinäisyys on läsnä keväällä:
PUHEKUMPPANI
kuu pelehtii taivaalla ihmisen ilmeillä
krookukset räpyttelevät silmäripsiään kuin ihmiset
koivujen hiirenkorvat kuuntelevat ihmisen korvilla,
luonto ottaa ihmisen roolin kun olen yksin.
jne .... (s. 25)
Kevät on myös juhlimisen aikaa, esimerkiksi
ÄITIENPÄIVÄ
Toukokuun toisena sunnuntaina
äitienpäivä on aina
koivuilla tuore viherpuku.
ÄITI älä enää nuku!
paikalla on jo koko suku
otetaan luku
ettei kukaan joukosta huku
voi juku
miksei käki jo kuku.
Toinen sunnuntai toukokuuta
ÄITI on ykkönen ilman muuta.
Kukkuu! (s. 119)
(tästä runosta voi tehdä vaikka pikku näytelmän!)
Näitä ja muita kirjojani voi kysyä minulta tai antikvariaateista.
Kommentit
Lähetä kommentti